Olen tuhat ellei miljoonaa kertaa miettinyt aloittavani taas tallentamaan elämää tänne blogin sivuille, mutta syystä tai toisesta saamatta itseäni niskasta kiinni. Lueskelin vanhoja postauksia juuri ja päätin, että nyt tai ei koskaan. Vaikka jotkin hieman jopa nolottavat nyt, niin ne kuitenkin kertovat elämästä tuolloin. Onhan ihmisellä lupa kasvaa ja muuttua ja varsin ihanaa on myös huomata, että omalla kohdalla niin on jopa saattanut tapahtua. Ajatuksiani ja elämän käänteitä kirjoittelinkin toiseen blogiin Pakistanin kevään (2006) aikana ja pari kertaa sen jälkeenkin, mutta sitten onkin ollut hyyyvin hiljaista.

Yritän tässä hieman ottaa aikaa kiinni ja muutenkin tehdä ryhtiliikkeen postauksien kanssa. Jos tässä oikein rupeaisi veistelemään tekosyitä niin tokihan niitäkin löytyy. Muutto uuteen asuntoon ja sen sisustus loppusyksystä 2006, raskauspahoinvointia 2006-2007 vuodenvaihteen kummallakin puolella, järjetön loppukiri väitöskirjan kirjoittamisessa keväällä 2007 ja lopulta väitös mahakkaana huhtikuussa 2007, äitiyslomalle heittäytyminen alkukesästä ja toisen tyttären ponnistus maailmaan heinäkuussa 2007, sumuisia kotiäitipäiviä tähän päivään asti.

Pari viime blogausta piti vielä kommentoimani. Tytölle ei jäänyt draumoja tuosta kuoleman käsittelystä. Suurimmaksi syyksi voinee sanoa sen, että aikuisten näkyvä murhe taittui nopeaan. Asiaa ei juuri sen jälkeen ole käsitelty ainakaan tytön kuullen. Kiitos kuitenkin kommenteista. Kuolema aina pysäyttää vaikka se ei varsinaisesti koskisi itseä. Kun ikää tulee ja lähisukulaiset vanhenevat tulee väkisinkin ajateltua, että tämä läheisyys ei ole ikuista. Mutta iästä huolimatta tapahtuu kuolemia. Setäni kuoli viime kuussa 51-vuotiaana. En häntä lapsuusvuosien jälkeen ole tavannut emmekä ole yhteyttä pitäneet, mutta mummoni suru on aivan käsinkosketeltavaa. Saattaa nyt hautaan oma lapsensa, vaikkakin viime vuosina etäiseksi jäänyt.

Sitä edellisessä blogauksessani kerroin juuri valmistuvasta käsilaukusta. Juu vuorenkin sain loppuvuodesta ommeltua ja käsväsky lähti lahjaksi kummilleni. Ihan tuollainen lyhkäinen parin vuoden kassiprojekti!