Enpä olisi uskonut että loman loppu (siis miehen) voisi ahdistaa näin paljon. Tänään oli suuria suunnitelmia tehdä sitä sun tätä tähdellistä asiaa kun ei ole muuta perhettä häsäämässä ympärillä (vauva-taaperoa lukuunottamatta) ja en vain saa mitään aikaiseksi. Ahdistaa... Pitäisi kait soitella työpaikkahakemusten perään ja päivittää CV:t ja miettiä työväenopiston ilmoittautumisia. Mutta jotenkin en vain saa itseäni tekemään mitään. Pää on tyhjä ja voimaton olo.

Oloa ei helpota se, että moni muu on palailemassa työelämään vauvavuoden jälkeen ja helppoahan se on kun paikka mihin palata. Jotenkin tuntuu todella hankalalta tämä tilanne nyt. Mieskään ei kauheasti helpota innostamalla palaamaan korkeakoululle, jonne en nimenomaisesti haluaisi vaikka sieltä jonkun pätkän ehkä töitä saisinkin. Musta tuntuu, että mun itsetuntoni on siellä niin kovalla koetuksella. Ainakin oli ennen ja tuskin tilanne on mihinkään muuttunut. Sellaista piilokyräilyä ja seläntakana puhelua. Ainakin muista sitä harrastetaan kahvihuoneessa niin miksei sitten minusta... Mutta turha tätä on jauhaa enempää. Ottaisin vain itseäni niskasta kiinni ja tekisin asialle jotain, tai jotain.

No ainakin meidän olohuoneen sisäkaton kattoremontti onnistui yli odotusten. Mitä nyt pari upotettua spottivaloa ei syty ja jääkaappi oli kytketty pois päältä. Mutta ulkonäkö on aivan ihana. Innostuttiin miehen kanssa muuttamaan huonekalujen järjestystä ja vaihdoin verhotkin vielä ja on kyllä raikkaan näköinen. Ruiskurapattu huonosti tehty katto vaihtui siis rakennnuttajan toimesta valkoiseen puupaneelikattoon, johon vielä kaupan päälle upotettiin 18 pientä spottivaloa.

Äidiltä pääsi muutama järeä sana kun isosisko huuteli vessasta "äiti pikkusiskolla on kädet kakassa". Vessaan päästyäni pikkusiskolla oli kutakuinkin kyynärpäihin asti siskonsa sontaa käsissä ja siskonsa istui vieressä pytyllä tyynenä. Oli vielä antanut sopivasti tilaa pikkusiskolleen ja istui vain toisella kankulla pytyn reunalla. Aaah....

Juu, ei nyt sentään heti olla lähdössä takaisin mutta sen verran tuo Espanjalaisten voitonriemu ja puheen kuuleminen toi muistoja mieleen, että sain sen inspiksen ruveta lataamaan niitä matkakuvia tänne. Pirun kauan se laataminen kestikin, mutta nyt siis pari helmeä.



Vappuaamu ja kuva meidän parvekkeelta 50 km Barcelonasta etelään. Paikalliset olivatkin jo ehtineet rannalle asti. Vapun jälkeen ranta tyhjenikin tyystin ja me päästiin "turisteina" nauttimaan tyhjistä rannoista. Ihan unelma paikka. Tuonne on päästävä uudestaan.



Taustalla näkyvä hiekkaranta oli "meidän" ranta eli siinä lähellä asuimme loman ensimmäiset 2,5 viikkoa. Paikka on 130 km Barcelonasta pohjoiseen ja aika lähellä pyreneitä ja Ranskan rajaa, joten mäkistä maisemaa riitti.



Vielä yksi kuva Barcelona citystä. Barcelonaa ympäröi kukkulat ja tuolla yhden kukkulan päällä oli yksi euroopan vanhimmista huvipuistoista - Tibidabo. Sieltä myös tämä kuva on näpsäisty.

Serkku likka ponnisti Kanadassa meidän tytöille potran pikkuserkun. Tytöllä oli tosiaan kokoa 4,2 kg ja 53 cm. Saatiin hyvin ajantasaista tietoa ja skypetettiin vielä ennen sairaalaan lähtöä ja vielä ennen ponnistusvaihetta tuli viesi (tunti sitten 7 cm auki eli kohta päästään tosi toimiin!). Kätilökin oli sattumalta suomalainen ja koska siellä on 12 tunnin vuorot kätilöillä, niin sama kätilö oli alusta loppuun avustamassa. Ihania kuvia ollaan nyt sitten ihailtu ja jos kaikki menee hyvin niin saamme nähdä tämän uuden tulokkaan syksyn tullen.

Nimikin saatiin heti tietää ja hyvin perinteinen suomalainen nimihän se oli. Serkun kanadalainen mies oli nimen valinnut, kun se kuulemma kuulosti kauniilta. Siinä on tosin r-kirjain, joka hieman ihmetyttää että osaavako ne siellä sitä ääntää. Suomalaisittain se kuulemma kuitenkin kuuluu lausua.

Elämä muuttuu totaalisesti kun...

...saa nukkua tarpeeksi kuten eilen kahdet reilun tunnin päiväunet ja päälle 9 tunnin yöunet (klo 20.30-5.30)
...jaksaa vihdoin pestä ikkunat ja valo pääsee täysillä ulkoa sisään
...saa aikaiseksi siivota keskellä viikkoa
...keittää kupin kahvia ja lukee päivän lehden - ihan rauhassa
...saa 10kk ihanuuden kikattamaan loruiluillaan