Edellisellä kerralla kirjoittaessani olin juuri kuullut erään ystäväni odottovan vauvaa. Siellä mentiin about 12 viikolla. Samaisen päivän illalla menimme leikkimään tytön ikätoverin luokse. Sielläpä oli sitten odottamassa isomahainen äiti poikansa kanssa. Siis lisää vauvauutisia ja siellä mentiinkiin jo paljon pitemmällä - melkein puolessa välissä. Hulluksihan tässä tulee... No joo, ehkä vähän liioiteltuna. Järjellä ajateltuna kyllä ymmärrän, että nyt seuraavan vuoden ajan elämme reppuelämää ja olisi kyllä tosi iso stressitekijä jos nyt tulisin raskaaksi. Mutta jos kovasti löytyy rohkeutta ja uskoa siihen, että lapsi tuo enemmän rikkautta kuin murhetta (viittaan siis tähän nykyaikaiseen käsitykseen että ensin talo ja ammatti ja auto jne. ennen lapsia) niin ehkä kakkosta voisi ruveta alkuvuodesta toivomaan. Minähän siis vain pelkään sitä, että miten tulemme toimeen jos jään taas pois työelämästä ja kun ei minulla ole vielä vakivirkaa. Vakivirkaa tästä nykyisestä työstä ei tulekaan, kun teen väikkäriä elikkä työnhakuun pitäisi ruveta väitöksen jälkeen. Mutta mutta saako nykysuomessa enää töitä, kun kaikkialla vain lakkautetaan ja lomautetaan ja irtisanotaan ja tuotannot siirretään kaukoitään. Niin ja pitäisihän se väitöskin saada ensin kasaan.

Mikä surullisinta, itse olen melkein toisella puolella maapalloa, kun kaverini synnyttävät. En siis edes näe vauvoja ihan pikkaisena. No vauvakuumeeni huomioon ottaen se ehkä onkin vain hyvä asia. Ja jos lisää pitää etsiä hyviä asioita, niin onpahan sitten joku joiden kanssa vaihtaa kokemuksia kakkosen vaikutuksista perhe-elämään.