Tänään olen loistanut kuin naantalin aurinko. Apurahapäätös tuli ja nimeni oli mukana listalla. Jee! Taas on rahahuolet vähäksi aikaa karistettu. Heti surffailin kannettavia tietokoneita katsomassa ja etsimässä vertailuita. Enköhän saa ihan kivan pelin ja vielä jää rahaa säästöönkin. Kävin tilaamassa kakun ja pullapitkon maanantaiksi. Labrassa on ollut tapana tarjota kakkukahvit kun saa apurahan. Ihan kiva tapa vaikka ei niihin uteluihin ja kyselyihin omista tekemisistä jaksaisikaan itse tilaisuudessa vastailla. Sitä kun on sitten kahvittelutilaisuuden keskipisteenä.

Viikonloppuna on tiedossa tiukka aikataulu. Lauantaina ensin mies lähtee purjeveneen maston nostoon, joka tietää sitä, että minä siivoan yksin. Illalla mennään Rovaniemen kavereiden luo kylään, jotka ovat toistaiseksi opiskeluiden vuoksi täällä etelä-Suomessa. Sunnuntaina ensin vauvauinti (muuten viimeinen kerta) ja sen jälkeen meille tulee eräs perhe kylään. Tämä perhe on siis viettänyt sen puolisen vuotta Pakistanissa, jonne mekin siis vuoden sisällä toivottavasti päädymme. Tarkoitus olisi kysellä kaikkea mahdollista ja mahdotonta käytännön asioista ja ylipäätänsä saada jonkinnäköinen kuva siitä mikä meitä odottaa. Pitäisköhän kirjoittaa mielessä olevat kysymykset paperille? Vieraille pitäisi varmaan vielä leipoa jotain tarjottavaakin.

Lopetamme tosiaan vauvauinnin. Oli aika hintavaa puuhaa ja nyt jo vuoden korvilla oleva tyttö näyttää viihtyvän altaalla ilman kaiken maailman viihdykkeitä ja lauluja. Niistä lauluista ja lorutuksista ei olekaan juuri koskaan ollut kiinnostunut. Lämmin vesi löytyykin isoimmista uimahalleista, joten täytyy vaan suunnata sitten sellaisiin uimaan.