Kyllä tämä ihmisen kehityksen seuraaminen on sitten mukavaa. Vastahan se lähti ryömimään ja kopautti päänsä paperipussiin ja itki säikähtäessään saavutuksiaan. Nyt sitten kävellään tukea vasten ja ollaan niin piruin nopeita konttaajia. Lisäksi ruoka menee isoina paloina eikä tarvitse olla samettisosetta. Maissinaksut ovat suurinta herkkua ja kirvoittaa hymyn lähes tilanteessa kuin tilanteessa.

Uutena ovat tulleet myös näpertely leikit. Tässä nyt tarkoitan lähinnä erilaisilla esineillä näpertelyä ja leikkimistä. Eilen leikki lähes tunnin muovi vispilällä ja muovikupilla. Koputteli ja heitteli ja imeskeli jne.

Omaa tahtoakin löytyy entistä enemmän ja itkuissa on selvästi sävyjä. Kyllä nyt selvästi jo tiedetään mitä halutaan. Nyt kun vain itse osaisi olla sopivan tiukka ja toisaalta rakastavan lempeä. Kait sitä vielä etsiskellään tätä kasvattajan roolia.