Hetki on vierähtänyt viime kirjoituksesta. Tyttö on ollut kipeänä ja vuorokausirytmit ovat olleet sekaisin. Kotona ollaan oltu parin viikon sisällä 5 päivää siis viikonloppujen lisäksi. No josko tämä jossain vaiheessa helpottaisi. Ainakin odotan kuukauden päästä olevaa lähtöämme kaukomaille. Siellä ei sitten tarvitse aamuisin vetää tytölle kurahaalareita päälle tai oikeammin ei mitään haalareita :) Toki siellä tammikuussa on vielä suhteellisen viileä kun on heidän talvensa, mutta käytännössä meille se on ihan kevätlämpöä. Helmikuusta pitäisi jo sitten elohopean kohota ihan mukaviin lukemiin.

Stressi painaa päälle. Pitäisi nyt ahkeroida töissä että saisin kaikki siihen malliin, että kevään voisi naputella töitä ahkerasti reissussa. Onneksi sain nyt selvitettyä nuo etätyökuviot ja se helpotti hieman tätä stressiä. Nyt vain sitten pitäisi oikeasti pedata sellaiset puitteet että töitä myös saan tehtyä. Se vaatii mm. sen että tytön saa sopeutettua hoitoon siellä uudessa paikassa. Voi vaatia hieman pehmeätä laskua on kielikin on sitten uusi. Aloimme jo harjoittelemaan englantia. Tyttö osaa sanoa jo helou ja tan juu eli thank you. Äidinkieli onneksi alkaa olemaan jo vahva. Viikonloppuna tuli jo ensimmäinen neljän sanan lause "ei nää isin kuva". Tosin muuten on kyllä edelleen kahden sanan lauseissa ja joku kolmen sanan lausekin on lipsahtanut kuten "ei saa töniä". Tämä vissiin viittaa siihen, että hoidossa sitä on joudutta jokusen kerran näille pikkuisille toistamaan.