Ennen töihin paluuta jännitin kovasti kuinka pikkuihminen rupeaisi syömään kiinteitä. Ruokien kanssa oli takkuiltu 6kk:n täsimetyksen jälkeen jo pari kuukautta. Välillä syötiin paremmin ja välillä taas ei ollenkaan. Huonoina kausina yritettiin lusikan sijasta tarjota pehmeäksi keitettyjä somiruokia: perunaa ja porkkanaa lisäksi myös kurkkua ja maissinaksuja. No huoli syömisestä oli kyllä turha, sillä isin tarjoamat ruuat upposivat loistavasti heti kun en itse ollut lähettyvillä. Ongelmaksi onkin nyt tullut juominen. Meillä ei tuttipullo ole koskaan kelvannut ja nokkamukikin vaatisi jonkin sortin imemistä. Meillä kun on se hieno Tupperwaren miljoonia maksanut ihmenokkis! Mukin reunasta ovat nyt sitten yrittäneet opetella juomisen alkeita. Hieman myös auttoi tuttipulloon asennettu vellitutti eli hieman suuremmalla reiällä varustettu suuosa. Näin imeminen ei ole se pääasia. Että kyllä tästä syömisestä ja juomisestakin saa aika tiedettä jos niikseen tulee.

Huvittavaa tässä vauvaelämässä on se, että tietyt tavat ovat edelleen säilyneet "entisestä" elämästä. Ennen tykkäsin suunnitella tekemisiäni etukäteen tyyliin tapaamista kaveriporukassa. Sitä sitten ruodittiin etukäteen että, ketä kutsutaan mukaan, mitä tarjotaan ja jälkikäteen tietenkin miksi joku ei päässytkään jne. Nyt sitten on jo suunnittelen tytön 1 v. bileitä ja mietin ketä lapsiperheitä kutsuisin ja millainen ikäjakauma lasten kesken tulee ja mitähän taaperoille oikein keksisi tarjottavaksi ja mahtuvatko kaikki kutsuttavat meille kotiin. No tähän mieheni sanoisi, että olen _edelleen_ kontrollifriikki :)