Viime yönä pikkuihminen heräili taas aivan turhan monta kertaa. Aamulla oli sitten sen mukainen herätys. Silmät ristissä tuli lähdettyä koiran kanssa aamulenkille. Onneksi pakkasta oli muutama aste ja tuultakin sopivasti niin tuli varmuudella herättyä. Kyllä silti pääsi muutama ärräpää, kun keräsin koiran jätöksiä ja kakkapussi pääsi repeämään. No onneksi sain jotenkin vältettyä sotkemasta itseäni.

Tänään illalla olisi tarkoitus käydä tuttavaperheen luona. Siellä kyseisessä paikassa onkin mielenkiintoista aina käydä katsomassa miten heidän 2,5 kk meidän tyttöä vanhempi lapsensa on taas kehittynyt. Vierailun jäkeen voi sitten sulatella sitä mitä meillä on odotettavissa reilun parin kuukauden päästä.

Eilen tyttö taas otti monta askelta sohvan reunaan tukien. Apua kohta meidän tyttö jo juoksee! Täytyy yrittää lohduttautua sillä, että eihän se paljon kovempaa pääse kuin nyt konttaamalla (eihän?). Vauhti on kyllä todella hurja. Eilenkin konttasi olohuoneen läpi ja oli jo menossa kolmannella rappusella kohti yläkertaa, vaikka olin mukamas vain hetkeksi kääntänyt selkäni. Onneksi muksahduksilta vältyttiin tällä kertaa ja loppuillan portti pysyikin sitten visusti kiinni.