Meillä sattui lähipiirissä kuolemantapaus ja tyttö on eilisen illan nähnyt paljon aikuisten itkua. Reagoi tähän aika voimakkaasti eli kiukutteli ja itki ja välillä kyseli huolestuneena. Lopulta nukahti yli tunnin normaalia aikaisemmin. Itse en oikein tiennyt miten reagoida asiaan ja selittää sitä hänelle. Yritin itse olla mahdollisimman rauhallinen ja kärsivällinen mutta siihen evääni sitten loppuivatkin.

Minä ja tyttö emme tunne tätä henkilöä ollenkaan. Itse olen tavannut hänet ehkä kaksi tai kolme kertaa perhejuhlissa. En siis suoranaisesti tunne mitään surua tämän henkilön pois menon vuoksi mutta hänen tosin kyllä lähes aikuisten lasten puolesta olen tietenkin surullinen, varsinkin kun kummatkin ovat todella järkyttyneitä ja poissa tolaltaan. Nuorempi näistä lapsista vielä löysi äitinsä.

Ajattelin tänään yrittää etsiä jonkun henkilön jolta voisin kysyä, miten asiaa uskaltaisi 2v. lapselle kertoa. Kyse on kuitenkin meille tuntemattomasta ihmisestä, mutta suru on nyt kuitenkin niin vahvasti läsnä arkielämässä lähipäivinä ja viikkoina. En kuitenkaan ole vielä saanut aikaiseksi. Jotenkin sitä ajattelee, että katsotaan nyt vielä tämä päivä ja jos pienen oireet jatkuvat niin sitten ruvetaan toimiin.