Ei, tällä kerralla kahden lapsen kotiäiti ei valittele makkaroita omalla vyötäröllä. Tai sitä, että joskus voisi hieman katsoa mitä suuhunsa laittaa. Tai edes sitä, että edelleen odotellaan sitä todellisen kuntoilukärpäsen puremaa.

Tänään olimme nimittäin vauvelin kanssa sairaalassa kuulemassa tuomiota tytön kasvusta. Sitä kun ei ole tapahtunut toivotulla tavalla. Neuvolassa vaahtosivat painon hitaasta noususta tai no ei se välillä ole noussut yhtään. Nyt sairaalassa lääkäri kuitenkin painotti, että ei sillä painolla niin väliä jos pituutta tulee, mutta kun ei sitäkään ole tullut niin kuin vanhempien pituuden mukaan olisi toivottavaa ja oletettavaa. Kaikki verikokeet ja muut testit eivät asiaa juuri selvittäneet ja totesikin tuo lääkäri, että ihan terve tuo tyttö näyttäisi olevan ja ihan vain ruualla lähdetään hoitamaan.

Eli parin kuukauden päästä uudestaan näytille ja sillä välillä puuroon lisäillään rypsiöljyä ja kummallakin lämpimällä aterialla lihaa (myös hemoglobiini oli laskenut) ja mieluiten ison purkin verran jos vain uppoaa. Maitoa se lääkäri laskeskeli vauvan saavan tarpeeksi ja sanoi, että yöimetysten lopettelua voisi harkita. Nekin kun saattavat vähentää ruokahalua päivällä ja tuota ruokaa kun pitäisi saada nyt paremmin uppoamaan.

Mutta ihana oli huomata, että ensimmäistä kertaa kaikkien neuvolatätien ja neuvolalääkäreiden jälkeen tämä pediatri ensimmäiseksi huomio minut ja minun havainnot. Kysyi, että onko tämä lapsi sinusta sairas tai sanooko "äidinvaisto", että jokin olisi huonosti. Sitten vasta alettiin käymään lääketieteellisiä tosiasioita läpi. Tuntui todella siltä, että lasta hoidetaan inhimillisesti eikä vain käyriin ja koetuloksiin tuijottaen.