Niin se tyttö sitten vietti eilen ensimmäisen päivänsä vieraalla hoidossa. Iloisesti oli rynnännyr heti leikkimään ja oli päästänyt isinkin pois itkuitta. Iltapäivällä jo kahden maissa meni mies hakemaan ja edelleen oli iloisella mielellä. Vasta kun mies laski tytön sylistä pukeakseen ulkovaatteita oli itku tullut. Ei olisi halunnut pois sylistä sitten enää siinä vaiheessa.

Ei ollut syönyt aamupuuroa. Tosin eipä tuo kotonakaan mitään juuri aamulla syö. Lounaalla ei myöskään suostunut ottamaan hoitotädin tarjoamaa lusikkaa, mutta oli kyllä itse syönyt hyvällä ruokahalulla spagettia ja kastiketta. Päiväunille mentäessä oli vähän itkua vääntänyt mutta oli sitten nukahtanut ja nukkunut pari tuntia. Sitten mies olikin jo häntä hakemassa.

Minä kun tulin kotiin oli ihan suht kivasti eikä kränännyt. Syliin halusi kyllä ja hetken päästä tissiäkin, mutta sitten elämä jatkui kuin normaalisti. Illalla olisi jo seitsemän jälkeen halunnut nukkumaan mutta yritin keksiä tekemistä ettei ihan vielä silloin olisi simahtanut. Vähän kahdeksan jälkeen olikin jo unten mailla. Josko tästä sitten vähän tämä unirytmikin selkiytyisi ja tasapainoittuisi. Ainakin siitä olen jo vakuuttunut että tämä näyttää olevan hyvä ikä laittaa tyttö hoitoon. Vanhempana saattaisi olla jo enemmän eroahdistusta.