Äiti on aina jaksanut muistaa minua siitä kun aina vauvaikäisenä iloisesti noudatin auringon kiertokulkua ja heräsin heti auringon noustua. Yllättäen en saanu sieltä suunnalta myötuntoa tai lohtua kun kerroin pikkusiskon aamuisista kello neljän herätyksistä heti aamun sarastaessa. Tänä aamuna onneksi saimme nukkua puolikuuteen. Herätessä huomasinkin, että sää on pilvinen eli nähtävästi se pelasti tämän aamun. Nyt vain sormet ja varpaat ristiin, että jatkaisi tällä rytmillä seuraavinakin aamuina. Tuntuu, että alkaa hieman rassaamaan tämä omankin rymin hakeminen. Tällä viikolla kun olen parina iltana simahtanut heti lasten kanssa klo 20 ja välillä taas kukkunut naapureiden kanssa höpöttäen ja kesäyöstä nauttien puolile öihin saakka.